Leif Färding
[in Finnish]
Olen koonnut linkkejä Leif Färdingin elämästä ja runoudesta kertovaan verkkoaineistoon. Myös kulttuurin ilmapiiri 1960-1984 kiinnostaa tässä "palapelin" kokoamisessa.
Leif Färding (1951-1983) oli vaasalainen, välillä Helsingissä ja Espoossakin asunut runoilija ja suomentaja. Hänen neljä runokokoelmaansa ovat 'Maailmaa minä rakastan' vuodelta 1971, 'Luominen' 1972, 'Olen onnen poika' 1973 ja 'Levoton oksa, keinuva sydän' 1977.
Leif toimitti omista runoistaan valikoiman nimellä 'Seitsemän vuoden runot'. Se ilmestyi postuumisti nimellä 'Ihan kuin ihminen kuuntelisi' (1984). Runojen uusin kokoelma on 'Kasvojesi valossa' (vuodelta 2000).
Runoilija vaikutti myös ideoillaan ja toiminnallaan mm. Oraansuojelijoiden yhtenä perustajana ja Kasvisravintolassa Helsingissä.
Suomen nuorten koululaisten harrastuksiin tuli kulttuuriradikaalinen ja poliittinen vire 1960-luvun lopulla.
"Koko maailman rakastaja oli oikeampioppiselle vasemmistolle moraalinen mahdottomuus, vapaamielisenä itseään pitävälle porvaristolle hentomielinen haaveilija (...) Lefan lempeä hymy oli liikaa kummallekin laidalle." Näin sanoi runoilija Pekka Kejonen vuonna 1997.
Puoluepoliittisesti sitoutumattomille beat- ja hippisukupolvien nuorille Leif oli opas kirjallisuuden virtauksiin ja myös Idän viisauteen. Leifin runot syntyivät 1960-luvun rauhan ja lempeän rakkauden ilmapiiriin.
Mielen maailma
Mutta itse synnyttäjä oli mieleltään levoton. Toimittaja Tapio Parkkari muistelee Leifin elämää radiohaastattelussa ja kertoo myös hänen harhaisuudestaan.
Parkkari sanoo, että Leifille yksi tärkeä kirja oli P. Lobsang Rampa'n 'Kolmas silmä' vuodelta 1956 (ks. https://www.librarything.com/character/Cyril+Henry+Hoskin).
Haastattelusta käy ilmi Krishnamurti -keskuksen johtajan Matti Raution antama ja työväenopiston rehtori Kaarlo Koskimiehen vahvistama tieto: Leif yritti hukuttautua kaupunginselälle, mutta uikin sitten vastarannalle. Sieltä Leif toimitettiin Huutoniemen sairaalaan.
Leifin isän mukaan poika asettui vuonna 1983 lopussa kuolemaan Vaasan Gerbyn metsään rinnallaan Rgveda. Se on sanskritin muinaismuodossa kirjoitettu hindulaisuuden pyhä kirja noin vuosilta 1000-1500 eKr.
Parkkarin haastattelu (18 min.) on vuodelta 2011 (https://areena.yle.fi/1-1290401).
Runojen ja elämän piirteitä
'Olen vanha nuori soturi' sisältää haastatteluja Leifin merkityksestä, elämäntavoista ja viimeisistä vaikeista vuosista Vaasassa (30.7. 1984, 43 min. https://areena.yle.fi/1-50415691).
Hannu Mäkelä esitteli lyhyesti Leifin teoksessaan 'Runouden ylistys' (2025).
Keijo Nevaranta kirjoitti enemmän (https://web.archive.org/web/20221129150417/http://nevaranta.blogspot.com/2009/09/muuttua-aaniksi-kaikkialla-ja-lakata.html).
Reijo O. Holopainen huomasi kirjoituksessaan, että "varsinaisen runoilijaelämäkerran kautta Lefan elämä voisi luoda valoa myös tämän ajan henkiseen etsintään" (https://web.archive.org/web/20221129150417/http://www.kaapeli.fi/~smaatta/leif2.html).
Palapeli
Tietoja ja keskustelua Leifistä löytyy sieltä täältä. Hän itse kirjoitti aikakauslehtiin ja mm. Vaasan teini -lehteen.
Kesällä 2014 löytyi Leifin entisen kotitalon piharakennuksen yläpohjan puruista nippu runoilijan nuoruuden runoharjoitelmia, laskutavasta riippuen vajaat 30 (https://vaasalaisia.info/leif-fardigin-nuoruudenrunoja-loytyi-kotitalon-ylapohjan-puruista/).
Reima Luukkanen kertoi Vaasan kirjastonkellarin uusvasemmistolaisista (https://web.archive.org/web/20221129150417/http://www.kaapeli.fi/~smaatta/kellari.html).
Korsholmanpuistikon kämppätouhua valaisee Kari Kaijanaho. Koulun urheilu- ja ainekirjoitustuntien tiimoilta pakisee Matti Törmä. (https://web.archive.org/web/20221129150417/http://www.kaapeli.fi/~smaatta/lefa_kellari_koulu.html)
Tapio Parkkari julkaisi vuonna 2005 kirjoituksen 'Kaksikymmentäyksi vuotta Lefan kuolemasta'. Tapio valitteli, ettei "voi elämäkertakirjureille tarjota tämän enempää. Liitän tähän löytämiäni linkkejä Leif Färdingin elämästä". (https://vaasalaisia.blogspot.com/2005/03/leif-frding.html?m=1 ja arkistossa https://web.archive.org/web/20231106052802/https://vaasalaisia.blogspot.com/2005/03/leif-frding.html?m=1)
Musiikkiakin Leifin runoon on tehty: Niina Annika & Aurinkoiset ja 'Kuin ihminen kuuntelisi' (https://youtu.be/y5TMquSyifo?feature=shared) sekä Niina Annika 'Kun menin tuuleen' (https://youtu.be/uZGic1ymoac?feature=shared).
On myös Paavo Heinisen säveltämän 'Veitsi'-oopperan libretto, joka on tehty Veijo Meren runoelman 'Runoilijan kuolema' (1985) pohjalta. Oopperan kantaesitys oli 3.7.1989 Savonlinnan oopperajuhlilla. (https://www.hamewiki.fi/Veijo_Meri)
Leif Färdingin polku
Leif asui osan viimeisistä vuosistaan Vaasan Gerbyssä ja vietti paljon aikaansa liikkumalla metsässä.
Vajaan kilometrin mittainen Leifin polku on metsämaastossa Storbergetin alueella. Polku yhdistää Saratien ja Rastipolun toisiinsa.
Kaarlo Koskimies vihki polun käyttöön lokakuussa 2001. Sen nimeksi tuli Västervikin kotiseutuyhdistyksen aloitteesta Leif Färdingin polku.